Juridicum (Dahlströmin palatsi)

Piispankatu 13  
Rakennusvuodet: 1894–1896

Juridicumin talo rakennettiin vuosina 1894–1896 kauppaneuvos Ernst Dahlströmille. Rakennuksen suunnittelijana toimi Gustaf Nyström (1856–1917). Uusrenesanssihuvilassa on piirteitä niin firenzeläisestä renessanssista, manierismista kuin englantilaisesta palladianismistakin. Rakennus muodostaa ympäröivän puutarhan kanssa oman huvilakokonaisuutensa. 

Ennen Turun paloa vuonna 1827 tontin omisti asessori ja hovioikeudenneuvos Carl Procopé. Kauppias M. Serén osti tontin huutokaupassa vuonna 1828 ja rakennutti tontille Christian Fredrik Bäckin suunnitelmien mukaan kaksi identtistä taloa palladialaisin mittasuhtein ja ikkunakuvioin Piispankadun suuntaan. Tila tunnettiin tuolloin Serénin tilana. 1800-luvun loppupuolella tila vaihtoi omistajaa useampaan otteeseen, kunnes se vuonna 1893 myytiin kauppaneuvos Dahlströmille. Seuraavana vuonna vanhat puutalot purettiin ja vuosina 1894–1896 niiden tilalle rakennettiin uusi huvila, joka toimi asuntona Ernst ja Rosina Dahlströmille lapsineen. 

Juridicum on tiilirakenteinen talo rapatulla julkisivulla. Rakennuksessa on kaksi täyskorkeaa kerrosta sekä kellarikerros, jonka ikkunat ovat joelle päin. Pohjapiirrosta voi kuvailla lähestulkoon neliönmalliseksi, mutta rakennuksessa on ulkonevia tai sisennettyjä osia jokaisella sivulla. Julkisivut ovat runsaasti koristeltuja ja rakennuksien kulmia korostavat leveät liseenit. Vastapainona näille pystysuuntaisille korostuksille on rakennuksessa vahvat vaakasuorat reunalistat. Julkisivujen valkoiseksi maalatut koristeet erottuvat seinien pehmeän murretun keltaisista ja punertavanruskeista sävyistä. 

Suurin osa Juridicumin ikkunoista on kaarevia ja runsaasti koristeltuja. Pohjoispuolella julkisivu ja ikkunat ovat yksinkertaisempia. Ikkunoita on täällä sekä kaarevia että suorakaiteen muotoisia. 

Tontin koilliskulmassa on pieni piharakennus, joka toimi sekä talonmiehen asuntona, vaunuvajana että tallina. Kuten päärakennus, myös piharakennus on rakennettu tiilestä, mutta se on rappaamaton. 

Sisätilojen eteisaulaan arkkitehti Gustaf Nyström oli suunnitellut suurikokoisia seinämaalauksia. Maalauksiin suunniteltiin muun muassa muinaisnorjalaisia aiheita, mutta vain kaksi seinämaalausta toteutettiin. Koristemaalariksi palkattiin C.G. Wetterstrand (1855–1923), joka teki vastaavia töitä mm. Curmanin huvilassa Tukholmassa. Nyström ja Wetterstrand olivat aiemmin tehneet yhteistyötä Åbo Svenska Teaterin (1897) ja Helsingin Säätytalon sisustuksen parissa. 

Rakennukselle vuonna 1895 myönnetyn ensimmäisen palovakuutuksen mukaan taloa lämmitettiin Dahlströmien aikana peräti 23 kaakeliuunin ja hellan avulla. Toisessa kerroksessa oli kylpyhuone, jossa oli lämminvesivaraaja ja ”rautasäiliö putkistoilla ja hanoilla”. Talon todettiin olevan ”mukavasti kalustettu”. Kymmenen vuotta myöhemmin sähkövalaistus oli otettu käyttöön koko rakennuksessa ja vesiputket oli asennettu kaikkiin kerroksiin. Vesikäymälät mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1919. 

Rakennuksen holvikellarissa sijaitsivat taloustilat, kuten pyykkitupa, leivintupa sekä viinikellari. 

Sisustus noudatti uusrenessanssin periaatteita. Olohuone oli sisustettu vaaleammilla väreillä, kun taas ruokasalissa oli tummanvihreät sävyt sekä barokki- ja renessanssityyliset huonekalut. 

Huomiota herättävä eteishalli jatkuu katon pyöreän aukon kautta toiseen kerrokseen asti. Ylhäällä tilaan tulvii päivänvaloa lasikaton kautta. Tarinan mukaan Dahlströmien kodissa oli jouluisin komea joulukuusi, joka aulaan sijoitettuna ylsi toiseen kerrokseen!

Ernst ja Rosina Dahlströmin kuoltua heidän poikansa Carl Johan Dahlström käytti huvilaa kaupunkiasuntonaan vuosina 1924–1930. Hän työskenteli tuolloin Åbo Akademin säätiön hallituksen jäsenenä ja rahastonhoitajana. 

Kiinteistö annettiin testamenttilahjoituksena Åbo Akademin säätiölle vuonna 1924 ja luovutettiin akatemian käyttöön vuonna 1930. Tuolloin rakennukseen tehtiin vain pieniä korjaustöitä ja humanistinen tiedekunta laitoskirjastoineen muutti sisään. Alakerran oleskelutila muutettiin lukusaliksi ja ruokasalista tehtiin auditorio. Etenkin 1970-luvulta lähtien kunnostustöitä on tehty säännöllisesti ja sekä pää- että piharakennus peruskorjattiin vuosina 2004–2005.

Vuosien varrella useat tiedekunnat, laitokset ja muut toimijat ovat saaneet nauttia pieteetillä rakennetusta Juridicumista. Nykyään rakennuksessa toimii uskontotieteelliseen ja kulttuurihistorialliseen tutkimukseen erikoistunut Donner-instituutti kirjastoineen. Vuodesta 2023 lähtien rakennus on nimeltään Juridicum (entinen Humanisticum).