KulttuurixArtikkeli-2

Mennyttä aikaa etsimässä

By 29 joulukuu, 2018 No Comments

Astuessaan sisään naantalilaisen taiteilijakodin Casa Haartmanin sinisestä portista vieras tuntee astuneensa menneeseen maailmaan. Taiteilijapariskunta Axel ja Hedvig Haartmanin läsnäolo tuntuu yhä vahvana, ja jos oikein tarkkaan kuuntelee, voi kuulla jo kauan sitten vaienneen radion äänen yläkerran kirjastosta. Vai Haartmanin pariskuntako siellä istuu ja juttelee keskenään?

Taiteilijakoti Casa Haartmanin ruokasalissa seisoo pieni veistos, jonka rouva Hedvig Haartman sai 60-vuotislahjaksi pariskunnan ystävältä, kuvanveistäjä Wäinö Aaltoselta. Rouva hymyilee kauniisti miehensä, taiteilija ja museonjohtaja Axel Haartmanin maalaamassa taulussa. Myös Axel Haartman seuraa vielä viisikymmentä vuotta myöhemmin vieraan kulkua tarkasti yhdestä omakuvistaan, jotka on ripustettu taiteilijapariskunnan hyvin säilyneen kodin seinille Luostarinkatu 3:ssa Naantalissa.

Keskellä suomalaista kulttuurihistoriaa

Vaikka seinäkello tikittää yhä, aika on tässä viime kesänä vierailijoille avatussa 1960-luvun taiteilijakodissa pysähtynyt. Päivittäiset kiertokäynnit ovat vieneet kävijät kiehtovalle aika- ja kulttuurimatkalle.

– Tässähän ollaan kuin keskellä suomalaista kulttuurihistoriaa, sanoi yksikin ihastunut vierailija Axel Haartmanin (1877–1969) omien teosten ja toisten taiteilijoiden, kuten Victor Westerholmin, Ferdinand von Wrightin, Fanny Churbergin, Albert Edelfeltin, Maria Wiikin ja Axel Haartmanin enon, Casper Wreden töiden keskellä.

Hyvin säilynyt koti

Vierailijoita kiehtoo se, kuinka hyvin koti on säilynyt juuri sellaisena, jossa Haartmanin pariskunta asui neljäkymmentä vuotta taiteen, antiikkiesineiden ja kirjojen keskellä. Täällä on Hedvig Haartmanin (os. Stolpe, 1874–1967) käsitöitä, ja ylimmän kerroksen ateljeessa on esillä taiteilijan paletti, maalausteline ja kirjoituskone odottamassa seuraavaa siveltimen vetoa tai artikkelia. Haartmanin pariskunnan toivomus oli, että heidän kotinsa säilytettäisiin alkuperäisessä asussaan, kertoo museoassistentti Maria Jansén.

– Vierailijat sanovat, että tuntuu siltä kuin taiteilijapari olisi juuri mennyt ovesta ulos, vaikka he kuolivat lähes viisikymmentä vuotta sitten.

Pariskunta piti kotia Axel Haartmanin tärkeimpänä taideteoksena. Eteisaulan ja kirjaston kattomaalaukset ovat hänen käsialaansa. Hän on myös suunnitellut osan huonekaluista, vierashuoneen tapetin ja muita koristeita, joihin inspiraatiota tarjosivat pariskunnan monet pitkät ulkomaanmatkat muun muassa Roomassa, Firenzessä, Pariisissa ja Espanjassa.

Bryggmanin suunnittelema

Italia on inspiroinut myös Haartmanin entistä oppilasta, turkulaista arkkitehtiä Erik Bryggmania (1891–1955), joka piirsi Casa Haartmanin 1920-luvun puolivälissä ja suunnitteli talon puutarhan.

Elokuussa 2017 Åbo Akademin säätiö sai taiteilijakodin lahjoituksena Hedvigs minne -yhdistykseltä, joka oli hallinnoinut sitä vuosina 1970–2017. Syksyllä 2018 kartoitetaan vanhan talon kunnostustarve.

– Meidän on selvitettävä, kuinka rakennus kaiken kaikkiaan voi, jotta kaikki tehdään oikein ja yhteisymmärryksessä museoviraston kanssa. Casa Haartmanista huolehtiminen on kulttuuriteko,

ja haluamme avata tätä ainutlaatuista miljöötä varovasti, sanoo intendentti Ulrika Grägg Åbo Akademin säätiöstä.

Myös puutarha on suojeltu, ja parhaillaan sen koko kasvistoa inventoidaan. Yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (LUKE) kanssa Casa Haartmanin puutarhaan istutetaan syksyllä kokoelma sipulikasveja. Sipulikasvit on kerätty vetoomuksella, ja ne edustavat sipulikasveja, joita Suomessa on kasvanut 1950-luvulta lähtien tai jo sitä aikaisemmin. Sipulikasvikokoelma on yksi Suomen kansallisista geenipankeista.

Kesän aikana säätiö on tehnyt yhteistyötä Naantalin musiikkijuhlien kanssa, ja kaikki kolme taiteilijakodissa järjestettyä konserttia olivat loppuunmyytyjä.

– Konsertit olivat hyvin intiimejä, sillä yleisö istui lähellä muusikoita. Konsepti oli kokonaisuudessaan onnistunut.

Ruotsalaista vivahdetta Naantalissa

Säätiö kehittää mielellään toimintaa museotoiminnan ulkopuolelle. Vierailijat ovat reagoineet siihen, kuinka monet Haartmanin kirjaston kirjoista ovat ruotsinkielisiä.

– Ruotsalainen kulttuuri oli Haartmanien aikaan Naantalissa vahvaa. Haluamme mielellämme tuoda esiin ruotsalaisuutta Naantalissa, joka muutoin on hyvin suomalainen paikkakunta. Voimme kenties järjestää lukuiltoja Haartmanin omien teosten tai muiden aikalaisten teosten parissa talon kirjastossa, jossa pariskunta istui usein yhdessä kuuntelemassa radiota, Ulrika Grägg sanoo.

Kirjastoon johtavat rappuset narisevat hieman. Vierailija pysähtyy Helene Schjerfbeckin Toipilas-teoksen myöhäisemmän version, 1930-luvun lopulta peräisin olevan litografian edessä. Keittiössä kello kutsuu taloudenhoitajaa. Joku on painanut nappia joko yläkerran ateljeessa tai alhaalla ruokasalissa. Mutta enää ei taloudenhoitaja juokse kiireesti paikalle.

www.casahaartman.fi